Tarinaan on tehty video, joka pyörii ainakin applen koneissa moitteettomasti. Mediaplayer jätätti. Katsotaan jos joskus saisin sen jotenkin julkaistua täällä, vaikka sitten ilman ääntä. Kuvat kun tukivat tarinaa melko hyvin. Mutta käyttäkää vapaasti, jos tuntuu sille... JA IHASTUKAA ISLANNISTA! ;)
Islanti
Olen syntynyt noin 25 miljoona vuotta sitten vedenalaisen tulivuodenpurkauksen seurauksena. Sijaitsen Atlantin valtameren pohjoisosassa, välittömästi Pohjoisen napapiirin eteläpuolella. Olen yhä pieni saari, mutta kasvan vuosi vuodelta isommaksi. Olen tällä hetkellä 103 000 neliökilometriä suuri ja jos oikein venyttelisin pituutta, saisitte huomata, että minulla on rantaviivaa jopa 5960 kilometriä. Se on kuitenkin vielä paljon vähemmän kuin kavereillani eli muilla pohjoismailla ja pinta-alaltanikin olen vain yhden kolmasosan Suomen pinta-alasta. Järviä minussa on vähän, mutta jokia ja vesiputouksia sitäkin enemmän.
Kulttuurimaantiede (älä lue otsikkoa)
Olen siitä harvinainen valtio, että minun koko historiani tunnetaan ensimmäisestä vakituisesta asukkaastani alkaen. Minua kävivät tervehtimässä monet vierailijat jo tuhansia vuosia sitten, mutta ensimmäisenä vakituisena asukkaanani pidän norjalaista heimopäällikköä Ingólfut Arnarsonia, joka perheineen asettui nykyisen pääkaupunkini Reykjavikin seudulle vuonna 874. Samainen heimopäällikkö nimesi nykyisen pääkaupunkini Reykjavikiksi maasta nousevan höyryn mukaan, sillä Reykjavik tarkoittaa suomennettuna savulahtea.
Koska olen alueellisesti pieni ja sijaitsen melko ankarissa olosuhteissa eivätkä kaikki alueeni ole asumiseen kelpaavia on alueellani asuva väestö muihin Pohjoismaihin verrattuna pieni, vain 320 000 asukasta ja asutukseni keskittyy edelleen tuolle samalle Reykjavikin alueelle jolle norjalainen heimopäällikkö aikanaan saapui. Vertailun vuoksi kerron, että Suomessa, Helsingissä, ja sen lähialueilla asuu yli miljoona ihmistä, eli kolme kertaa enemmän kuin koko minun valtiossani. Osa alueeni asukkaista on syntynyt muualla kuin minun maassani, noin 13 prosenttia maassani asuvista on syntynyt ulkomailla ja noin kuudella prosentilla on muun maan kansalaisuus. Muutamia vuosia sitten alueeni suurin vähemmistökansanryhmä olivat puolalaiset. Yli 80 prosenttia asukkaistani kuuluu luterilaiseen kirkkoon, mutta uskonnonvapaus on turvattu perustuslailla. Valtioni ei siis syrji muita kansalaisuuksia ja uskontoja. Vaikka alueeni virallinen kieli on islanti, osaavat lähes kaikki asukkaani myös englantia.
En ole kuitenkaan ollut aina itsenäinen valtio. Olin itsenäinen hallinnollisesti aina norjalaisen heimopäällikön saapumisesta (900-luvulta) vuoteen 1296 saakka, jolloin valtioni joutui Norjan alaisuuteen ja sitten myöhemmin vielä yhdessä Norjan kanssa Tanskan hallintaan. 1900- luvun alussa alueellani oleva valtio sai sisäisen itsehallinnon eli sain päättää oman alueeni asioista melko itsenäisesti. Vuonna 1918, vain vuoden Suomen itsenäistymisen jälkeen, minunkin maa-alueeni muodosti jälleen itsenäisen valtion. Tuolloin minulla oli kuitenkin vielä yhteinen kuningas tanskalaisten kanssa. Valtioni julistautui täysin itsenäiseksi vasta 17 kesäkuuta vuonna 1944 ja sain ensimmäisen ihka oikean presidenttini.
Valtioni asukkaat ovat maailman lukutaitoisimpia. Asukkaani rakastavat kirjallisuutta ja lukemista, mikä johtuu kulttuuriperinnöstäni, jossa keskiaikaisilla mytologisilla saagoilla ja muinaisnorjalaisilla eddoilla on tärkeä osuus. Vahva, joidenkin mielestä erikoinen, ilmaisumme kirjallisuudessa, musiikissa, elokuvissa ja runoudessa pohjautuu vahvasti tähän kulttuuriperinteeseen. Ei siis ihme että asukkaistani useat ovat nousseet kansainvälisiksi musiikki tähdiksi, kuten Björk tai että kirjailija Laxness on voittanut Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Kulttuuriperinteeseeni kuuluvat myös vahvasti kutominen sekä hopea- ja puutyöt. Jos tulet kylään, huomaat että lampaita on lähes kaikkialla. Tuotammekin itse paljon villalankoja ja islantilainen villapaita on maailmalla jo käsite. Valitettavasti amerikkalainen ja globaalimassakulttuuri on vaikuttanut myös minun asukkaisiini ja joudumme tekemään töitä että pystymme säilyttämään persoonallisen otteemme kulttuuriin ja taiteisiin.
Koska olen saari, on luonnollista että asukkaistani monet työskentelevät kalastuksen parissa. Kalat ja kalatuotteet ovat myös maani merkittävin vientituote, niistä saan 40 prosenttia vientituloistani. Viime vuosina talouteni on jakautunut tuotannon ja palveluteollisuuden sektoreihin, monet työskentelevätkin siis kaupan, koulutuksen tai terveydenhuollon aloilla tai ohjelmistojentuotannon, bioteknologian tai rahoituspalveluiden alalla. Tärkeimmät vientituotteeni ovat jo mainitsemani kalatuotteet sekä teollisuustuoteet, joista merkittävin on alumiini. Näistä muodostuu yli 90 prosenttia vietituotteistani. Minä joudun ostamaan muualta pääasiassa valmiita teollisuuden tuotteita ja tuotantohyödykkeitä eli sellaisia tuotteita joiden avulla tuotetaan kulutushyödykkeitä tai uusia tuotantohyödykkeitä.
Kiitos hienon maantieteellisen sijaintini, minulla on mahdollisuus olla ravinnon tuotannollisesti nykyään omavarainen eli pystyn kasvattamaan sellaisia asioita joita vastaavilla leveysasteilla ei ole mahdollista kasvattaa. Geotermisen energian eli maankuoresta saatavan energian avulla olen energiantuotannollisesti omavarainen, enkä tarvitse ydinvoimaa sähköntuotantoon. Geoterminen energia mahdollistaa mm. banaanien kasvattamisen kasvihuoneissa, mikä ei muualla vastaavilla leveysasteilla olisi taloudellisesti kannattavaa. Geotermisellä energialla lämmitämme myös rakennuksemme. Korkeuserojen ja suuren sademäärän ansiosta minä tuotan myös paljon vesivoimaa, jota hyödynnetään muun muassa metallien , pääasiassa alumiinin, tuotannossa.
Koska luontoni on monien mielestä hyvin kiehtova, on turismi alueellani lisääntynyt voimakkaasti. Kerronkin teille seuraavaksi mitä kaikkia hienoja ja erilaisia luonnonmaantieteellisiä asioita minulla on.
Luonnonmaantiede (älä lue otsikkoa)
Sijaitsen valtameren keskiselänteellä, Euraasian ja Pohjois-Amerikan mannerlaattojen välisellä saumalla. Keskiselänteet ovat pitkiä, leveneviä selänteitä, joiden kohdalla vaipan eli maankuoren alaisen pinnan kuumaa kiviainesta kohoaa maan uumenista maan kuorelle mannerlaattojen erkaantuessa toisistaan. Tämän vuoksi minun alueellani on suuri määrä tulivuoria, jopa 130 kappaletta, ja maani järisee usein. Tulivuorista 18 on purkautunut saareni asuttamisen jälkeen ja suurin osa tulivuoristani sijaitsee Euraasian ja Pohjois-Amerikan mannerlaattojen saumakohdassa, joka kulkee saareni halki lounais-koilissuuntaisesti. Samaa saumaa pitkin maani laajenee pikkuhiljaa niin itään kuin länteen. Tulivuoreni ovat pääasiassa kilpitulivuoria eli tulivuorieni laava on nopeasti juoksevaa ja tulivuoreni purkautuvat suhteellisen rauhallisesti laavan kulkiessa rauhassa pitkiä matkoja. En ole maana siis kovinkaan räjähtävää tyyppiä, vaikka kuumana käynkin.
Maani lounaisosiin syntyi uusi saari 1960 – luvulla samalla tavoin vedenalaisen tulivuodenpurkauksen seurauksena, kuin koko maani alunperin syntyi. Tämä Surtseyksi nimetty saari on ollut syntymästään asti rauhoitettu, jotta tieteilijät voivat tutkia miten kasvit ja eläimet valtaavat täysin uuden maa-alueen. Tulivuoristani muun muassa Hekla on ollut aktiivinen 2000-luvulla. Vuoden 2010 alkupuolella Eyjafjallajökull-jäätikön alla oleva samanniminen tulivuoreni rupesi purkautumaan ja purkautumisesta aiheutunut tuhkapilvi sotki koko Euroopan lentoliikenteen useiksi vuorokausiksi.
Maassani on paljon jokia ja vesiputouksia ja sijaintini ansiosta myös paljon kuumia lähteitä, joilla tuotetaan geotermistä energiaa. Suurin suihkuttava kuuma lähde on Geysir, joka on antanut nimensä moneen kieleen tarkoittaen suihkuttavaa kuumaa lähdettä. Maanalaiset lämpötilat voivat kohota jopa 240 celsiusasteeseen. Suuri Geysir purkautuu nykyään 8-10 tunnin välein, mutta sen lähellä oleva pienempi kuumalähde purkautuu useita kertoja tunnissa. Geysirien synty on mielenkiintoinen prosessi. Niitä esiintyy tuliperäisillä alueilla, joiden maaperässä on halkeamia, maanpinnalle ulottuvia onkaloita ja pohjavettä. Onkaloon valuva vesi kuumenee vulkaanisen lämmön vaikutuksesta onkalon pohjalla. Vedenpaineen takia vesi voi ylikuumentua eli sen lämpötila nousta yli sataan asteeseen. Lopulta vesi alkaa kiehua ja höyry työntää vettä pois onkalosta ja vesipatsaan näin mataloituessa sen paino ja siis veden paine pohjalla alenee. Ylikuumentunut vesi höyrystyy tällöin nopeasti ja työntää lisää vettä pois onkalosta. Tämä ketjureaktio saa aikaan purkauksen. Eikö olekin huimaa?
Vain neljännes maani pinta-alasta on kasvillisuuden peittämää. Suuri osa maanpinta-alastani on hiekkaerämaata, laavakenttiä, jäätiköitä tai muuten kasvillisuuden kannalta lähes mahdotonta maastoa. Eroosio on maassani voimakasta, kansalaiseni pyrkivät hillitsemään sitä luonnonsuojelulla. Tulivuorenpurkaukset, merituuli ja lampaiden laiduntaminen osaltaan aiheuttavat sen, että luontoni on karu ja autio. Kasvillisuuteni muodostuu pääosin matalakasvuisista arktisten lajien kasveista. Mutta jos oikein tarkasti keväisin katsot, kukkivat nämä arktiset lajitkin kauniisti pienin kukin. Nummien lisäksi löydät alueeltani laajoja islanninjäkälämattoja, onpa tätä jäkälää joskus pula-aikana käytetty ravintonakin. Monet asukkaani sanovatkin, että karuus on vain katsojan silmässä.
Alueellani on kasvanut myös joskus metsiä, mutta tarun mukaan Viikingit hakkasivat kaikki metsäni polttopuiksi, eivätkä ne ole pystyneet kasvamaan uudelleen kylmän ilmastoni takia. Onneksi jossakin laaksokohdissani vielä kuitenkin kasva tunturikoivu, vaivaiskoivu, pihlaja sekä pajupensastoja. Maassani on käynnissä monia metsittämishankkeita, mutta se projekti on vaikeaa ja hidasta. Metsittämishanketta ei helpota se, että ne niin söpöt vapaana laiduntavat lampaat uhkaavat syödä istutetut taimet. Mikäli ilmasto lämpenee saattaa minussa kuitenkin vielä joskus kasvaa kunnon isoja puita. Tällä hetkellä kohtuullinen inhimmilliset olosuhteet mahdollistava leuto ilmastoni on pitkälle lämpimän Golf-merivirran ansiota. Ilman sitä alueeni saattaisi olla ikijäässä. Tällä hetkellä lämpötilani laskee talvella alimmillaan 15 miinusasteeseen, kesällä asukkaani ovat tyytyväisiä jos saavat nauttia 21 lämpöasteesta. Hellettä ei maassani esiinnyt koskaan. Sademäärissä on paljon alueellista vaihtelua, etelässä sataa enemmän kuin pohjoisessa. Kuivinta aikaa on loppukevät. Sateeseen on parasta olla varautunut aina.
Nyt teistä monet ihmettelevät, voiko tuollaisissa olosuhteissa elää yksikään eläin. Kyllä voi. Norjalaisen heimopäällikön saapuessa saarelle siellä eli suurikokoisista nisäkkäistä vain naali. Ihmisen mukana saarelle tulivat rotat ja hiiret. 1700- luvun lopulla maahani tuotiin Norjasta poroja, joiden jälkeläisiä elää nykyisin maani itä-osan ylängöillä vapaana. 1930-luvulla maassani aloitettiin minkkien tarhaus ja se johti nopeasti irtipäässeiden minkkien leviämiseen luontoon. Valitettavasti minkit aiheuttivat suurta tuhoa linnuille ja sisävesieni kaloille. Varsinaisen eläimistöni muodostavatkin linnut, joita on tavattu ainakin kolmesataa lajia. Saareni ovatkin Euroopan meri- ja vesilintujen tärkeintä pesimäaluetta. Eräs omista suosikeistani on hieman surullisen näköinen Lunni. Linnut käyttävät ravinnokseen lukuisia alueellani eläviä hyönteislajeja, niitä on rekisteröity jopa 800 lajia. Kyllä minusta elämää löytyy.
Ympäröivät veteni eivät myöskään ole autioita. Rantavesieni leväkasvillisuus on rehevää, siellä sukellellessa voisi kuvitella olevansa metsässä. Vesilläni uiskentelee hylkeiden lisäksi myös valaita. Merialueillani on havaittu jopa 293 erilaista kalalajia. Tärkeimpiä ja tunnetuimpia syvämeren kalojani ovat turska ja seiti. Joissani esiintyy lohta, järvissäni esiintyy nieriää, harjusta ja purotaimenta. Sisävesi eli järvikaloista yksikään ei ole oikeastaan aito sisävesikala, vaan ne ovat merikaloja, jotka ovat sopeutuneet makean veden olosuhteisiin.
Niin ja onhan minulla myös oma hevosrotu, islanninhevonen, josta on ollut paljon iloa ja hyötyä asukkailleni. Islanninhevoset kuuluvat tärkeänä osana islantilaiseen maisemaan ja maaseudulla ne laiduntavat vapaina. Koska asukkaani haluavat säilyttää rodun puhtaana, ei maahani saa tuoda hevosia ulkomailta. Hevosiani viedään kuitenkin laajalti ympäri maailmaan, koska ne ovat niin söpöjä!
Tällainen minä olen, Islanti.
Velkomin til Ìslands.
Lähteet:
Luhr, J. F. (2007) Maapallo. Karttakeskus.
Rönneberg, K. (2001) Koulun kartasto. Otava.
Internetlähteet:
Iceland.is (2012) http://www.iceland.is/ 25.1.2012
Pohjoismaat (2012)
25.1.2012
Pohjola-Norden (2012) Islanti.
http://www.pohjola-norden.fi/fi/tietoa_pohjoismaista/islanti/?id=178
25.1.2012
Tema – muistoja iäksi. Maailman ihmeet. Näetkö heissä viikinkien piirteitä?
Islanti – sivussa, mutta ytimessä.
ytimessa/ 25.1.2012
